Cartagenan ydin on muurein ympäröity vanha kaupunki. Kaupunginosa on täynnään viehättäviä, kapeita, juuri auton mentäviä katuja, joita reunustavat värikkäät, matalat talot kauniine parvekkeineen. Usein talojen ulko-ovet ovat auki, ja silloin pääsee kurkistamaan - sen verran kuin kehtaa - suoraan cartagenalaisten olohuoneisiin. Näin suomalaisittain hiukan hämmentävää yksityisyyden esilletuomista.

Täällä oloni on koostunut lähinnä laiskoista, päämäärättömistä kävelyretkistä vanhankaupungin kaduilla, kahvittelusta, punaviinilasillisesta tai oluesta mukavilla terasseilla ihmisiä katsellessa. Museoita löytyy monenlaisia mielenkiintoisia, mainittakoon niistä masentava inkvisitiomuseo, ahneutta tai oikeastaan enemmänkin silmänruokaa ruokkiva kultamuseo, jossa on esillä taidokkaita, vuosituhansia vanhoja kultakoruja, ja makuhermoihin käyvä kaakao- ja suklaamuseo!

Cartagenan kodissaan kirjoitteli aikansa myös muuan Gabriel Garcia Marquez.

En itse asiassa ole montaakaan kertaa poistunut vanhankaupungin muurien turvaa antavasta suojasta. Cartagena on vanha orjasatama, joka joutui aikanaan puolustautumaan milloin Ranskan tai Englannin lipun alla purjehtivia vihollisia vastaan. Kaupungin muureilla on mukava kävellä ja katsella samalla Karibiaa, joka on tuulisina viime päivinä ollut aika levoton vaahtopäineen ja rantatyrskyineen.

Kaupungin turvana kohoaa myös Castillo San Felipe de Barajas, massiivinen linnoitus, jonka rakentaminen aloitettiin 1500-luvulla. Menomatkan taitoin taksilla, joka verotti matkakassaani noin 2 euroa. Taisi muuten olla ensimmäinen taksikyyti, jossa kuskin kanssa tehtiin sinunkaupat. Kaveri oli kovin kiinnostunut Suomesta ja reissustani. Ja tietysti puheeksi nousi myös skandinaavinen ja latinomaailman naiskauneus.

Turistikrääsän ja matkamuistojen kaupustelijoita on jonkin verran, mutta eivätpä nuo haitaksi asti ole. Ymmärtävät kyllä kohteliaan 'no gracias'. Yhden kanssa jopa juteltiin pitkät tovit mun kotimaasta ja hänen syntymäsaarestaan sen jälkeen kun olin tehnyt selväksi, että budjettimatkalla olen ja matkamuistot ei vaan mahdu reppuun. Samoin hedelmäkärryjä näkee joka kulmassa.

Veneretki mangrovejoelle oli mieleenpainuva kokemus. Venekuski Manuel sauvoi meitä kapeissa mangrovemetsikön ympäröimissä tunneleissa. Puolimatkassa poikettiin tekemään kierros vaatimattomaan ulkoilmanäyttelyyn, jossa esitellään Kolumbian esihistoriallisia kulttuureja. Venemiehet saivat samalla ansaitsemansa lepotauon.

Väriä, elämää, historiaa. Kaunis Kolumbian Cartagena de Indias.