Buenos Airesista jää hyvät vibat. Sillä on miljoonakaupungin kaikki huonot puolet tottakai, mutta päällimmäisenä fiiliksenä on, että ihmiset antavat toisilleen vähintäänkin tilaa elää. On hauska katsella kuinka ventovieraat pysähtyvät juttelemaan naureskellen keskenään, puhumattakaan miten omaan väkeen - varsinkin lapsiin - suhtaudutaan. Ja mitäpä voi sanoa kansasta joka rakastaa koiriaan. Ei kait sellainen voi olla pohjimmiltaan paha!

Toisaalta jos joku oikein ottaa pattiin, niin ainahan se veri sen verran kuohahtaa, että voi tuikata parit roskikset tuleen ja saada näin se oma äänensä kuuluviin.

Liikenne on kaoottista, mutta omilla säännöillään, ja esimerkiksi liikennevaloja autoilijat noudattavat tunnollisesti. Kaduista valtaosa on yksisuuntaisia, mikä helpottaa liikkumista jalankulkijana. Täytyy olla huonoa tuuria, jos jää täällä auton alle.

Kaupungista jäävät mieleen eri kaupunginosien monimuotoisuus, lukuisat hyvin hoidetut puistot, upea arkkitehtuuri, katujen ihmisvilinä, kahvilat, liikenteen paljous mutta samalla luonnon läheisyys.

Vaikka hintataso on korkeahko blue dollariakin hyödynnettäessä, niin kyllä täällä voisi olla ja elää pitempäänkin. Matka kuitenkin jatkuu. Hasta luego Buenos Aires, oli hauska tutustua!