Bussi vei mut sateisen taivaan alla Andien halki Chileen. Carlos oli neuvonut mua ottamaan maisemien takia paikan bussin yläkerrasta oikealta puolelta ja mahdollisimman edestä. Hyvä neuvo, mutta valitettavasti rajalle saakka bussin ikkunat olivat huurussa sateen ja bussin huonon ilmastoinnin takia, eikä niiden läpi näkynyt mitään. Tilanne parantui Chilen puolella, sää muuttui aurinkoiseksi. Andien vuoristomaisemat ja Chilen viinilaaksot olivat tosi upeaa katseltavaa.
Rajamuodollisuudet Los Libertadoresin raja-asemalla n. 3200 metrin korkeudessa kestivät noin puolitoista tuntia. Ne olivat melko oudot erilaisine jonomuodostelmineen ja varmasti jonkun mielestä tarpeellisine byrokratian koukeroineen .
Tutustuin bussissa australialaiseen Amandaan. Sattumalta olimme tehneet varauksen samaan hosteliin. Hänen ehdotuksestaan otimme paikat opaskierrokselle Santiagon nähtävyyksiin, menopeleinä sähkömopot! Vaikea sanoa kuka nauroi enemmän, me mopojen selässä vaiko vastaantulijat, joita kaikkia huvitti suunnattomasti pikku letkamme. Kiertelimme Santiagon ydinalueita kaahaten välillä autojen seassa, väliin jalkakäytävillä ihmisiä ja autoja parhaamme mukaan väistellen.
Kierros päättyi runoilija Pablo Nerudan sinisen Santiagon kodin eteen. Seuraavana päivänä oli vuorossa päiväretki Valparaisoon, retki joka tuli muuttamaan matkasuunnitemia aika radikaalisti.
Kommentit