Jo Samarassa meni pari paivaa vahan flunssan oireissa ja nyt on mennyt kaksi paivaa megalomaanisessa yskassa. Jos tata lukee mun viime vuoden Jordanian kollegat niin ne tietaa etta siihen melkein tukehtuu. Ihan ihana emanta Heidi kantoi mulle monen monta mukia inkivaari-hunajateeta ja koitti helpottaa oloa. Heidin puoliso joka puhuu tajutonta rastafari-englantia huolehti, yo maan yoo has to go doktoor. wee haf verry goood doktoors hier. Katellaan nyt viela hetki jos lahtis helpottamaan.

Aamupaivalla ylakerran terassin riippumatossa kattelin kun lahipuussa kiipeili iguaaniuros oranssissa paritteluvarissaan, iltapaivalla kolibri aivan tavattoman taitavasti imi metta kukista. Kavin kattomassa illan tummuvan rantsussa. Kiinnitin huomion kun hiekassa nakyi liiketta. Jotain kummallisia hietarapuja nousi aina muutamaksi sekunniksi pesakolostaan ja toimitti jotain ennen kun livahti takaisin koloonsa. Ne oli niin vikkelia ettei niista oikein saanut tarkempaa havaintoa.

Orion nakyi pienena kuviona, Kassiopeia oli vaarinpain, natti tummeneva yotaivas. Isoja aaltoja joiden vaahtopaat viela erottui. Oli kiva istuskella siina omissa mietteissaan.

Aamiaista menin tekemaan alakertaan keittioon ja avotilasta pollahti ihan mahdoton Maunulan Marlboron tuoksu. Heidin puoliso se siina istuskeli ja ihan tyynena poltteli aamupaivajointtiaan ja katteli kun Juanita-neitonen lakaisi lattiaa. Aika vapaamielista touhua jos hostelin omistajakin vetelee noin.

WP_20160121_17_58_52_Pro%5B1%5D.jpgWP_20160121_17_56_00_Pro%5B1%5D.jpg