Sen verran pitkään meni Santa Martassa, että oli jo ikävää ja haikeaa jatkaa matkaa. Mutta lähdettävä oli, kohti Medelliniä.

Jotenkin tuntuu, että noi siirtymiset aiheuttaa mulle aina pikku ekstrapöhinää. Santa Martassa edellisenä iltana ennen lentoa mulle kerrottiin, että huomenna olis sitten yleislakko vastalauseena kahden poliisin murhalle. Taksit ja julkinen liikenne ovat pysähdyksissä, sulle voi tulla ongelmia päästä kentälle. Ekstrakuumotusta, mutta onneksi kuitenkin sain seuraavana päivänä mittarin lentokentälle. Lento oli tosin myöhässä, mutta pääsin kuitenkin matkaan.

Taakse jäivät Santa Marta, Karibia, ystävät ja helle. Sekä kotikatuni Calle14:n hostelit, joita kerkesin vaihdella varmaan neljään kertaan, aina sen mukaan, mistä löytyi tilaa seuraaviksi päiviksi.

Medellinin kentältä on tunnin matka kaupunkiin. Hyppäsin colectivoon, paikallisbussiin, joka on taksia halvempi vaihtoehto. Hetikohta alkoi satamaan, kuvasti vähän omiakin fiiliksiä.

Bussi jätti mut keskustaan, ja jatkoin loppumatkan kimppataksilla saksalaiskundin kanssa, jolla oli matka samaan suuntaan. Kirjauduin sisään Purple Monkey Hosteliin, ja kävin itapalalla lähiraflassa. Oli viileää ja sateista, enpä ole moista kokenut sitten joulukuun alun ja Suomen.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli ensin Pueblito Paisa, kaupungin sydämessä olevalle kukkulalle rekonstruoitu antiokialaiskylä. Paremmalla säällä sieltä olisi myös paremmat panoraamanäkymät kaupunkiin ja sen kukkuloille. Paikka oli ihan viehättävä. Pyörin siellä hetken, ja lounashetken ajoitin sattumalta sopivasti, kun raflan tv:stä alkoi el Clásico.

Medellinin metro on moderni ja toimiva. Se tosin matkaa koko ajan maan päällä ja toisen kerroksen tasolla, mutta kait sen voi silti metroksi määritellä. Lauantairyysis oli aivan mahdoton. Joka asema pullisteli väenpaljoudesta, ja porukka sulloutui väkisin ovista sisään. Aina moni joutui jäämään asemalle odottamaan seuraavaa junaa. Pääsin kuitenkin Parque Berrion asemalle, ja suuntasin kohti Plaza Boteroa.

Plaza on täynnä Boteron pyöreitä ja pullistuneita patsaita, ovat aika riemastuttavia. Aukion laidalla on taidemuseo, Museo de Antioquia, jonka ylin kerros on varattu pelkästään Medellinin oman pojan tuotannolle. On siellä toki muidenkin taiteilijoiden teoksia.

Tätä kirjoittaessani käväisin tuossa urinaalilla. Taisin painaa jäykkää huuhtelupainiketta aavistuksen verran liian ravakasti paikallisiin rakennusmateriaaleihin nähden, sillä sain aikaan huuhtelusysteemin hajoamisen ja helvetinmoisen vesisuihkun seinästä. Nyt on sitten hostel ilman vettä aamuun saakka kunnes korjausmiehet saapuvat, ja mä luikin seinänvieriä pitkin koittaen pysytellä mahdollisimman näkymättömissä.