Olen ollut matkalla kohta parisen viikkoa, joista Buenos Airesissa on mennyt viisi päivää. On hyvä hetki tallentaa alkumatkan fiiliksiä. Laittelen tänne epäsäännöllisesti reissupäivityksiä ilman sen suurempia julkaisupaineita.

Reissuni alkoi lennolla Pariisin kautta Malagaan, josta otin lentokentältä junan Benalmadenaan. Paikkahan on mulle tuttu edellisestä elämästäni, joten suunnistaminen ja yleensäkin toimiminen Costa del Solilla oli enemmän kuin tuttua.

Timo tuli muutamaa tuntia myöhemmin, ja asetuimme nopsasti aloillemme kohtalaisen mukavaan majoitukseemme. Näköalat parvekkeelta taisivat olla apartementomme parasta antia:

 

Espanjan osuus meni kaiken kaikkiaan rennosti, mikä oli tarkoituskin. Oleilla lämmössä ilman suoritusvaatimuksia. Tehdä sitä miltä tuntuu tai olla tekemättä.

Ekana päivänä otimme auton allemme, ja ajoimme rantatietä pitkin Torremolinokseen. Timo toimi kuskina ja minä kartturina. Timpallakin on kokemusta Costa del Solista, joten sulauduimme hyvin joukkoon. Torre oli paljon keskiluokkaisempi kuin silloin vanhoina hyvinä aikoina, jolloin meno oli väliin aika villiä, muistaakseni...

Pari seuraavaa päivää meni laiskasti kävellessä ja rantsussa maaten. Ilmat olivat ok, vähän puolipilvistä mutta lämmintä. Sesonki alkaa olla jo lopuillaan, joten turistien määrä oli melko vähäinen. Suomea kuuli lähes joka tuutista, eläkeläiset nautiskelevat siellä lämmöstä.

Kiitos FB:n Ana ilmoitti olevansa myös paikan päällä, joten porukka sai hauskaa täydennystä. Antti on meidän kummankin lapsuudenkavereita sieltä parhaimmasta päästä. Jälleennäkeminen los Bolichesissa oli siis miehekkään riemukas.

Teimme päiväreissun myös Malagaan, josta hankin harkinnan jälkeen kiikarit. Jos vaikka pingviinejä pääsisi matkan aikana tarkkailemaan.

Espanjasta ei taida olla tällä erää muuta kerrottavaa. Mukava, vanha tuttu, eräänlainen helppo lähtölaukaus matkalle. Positiivisenä piirteenä sanottakoon, että yleisilme vaikutti paljon siistimmältä kuin 20 vuotta sitten. Ja toki paikkaa on rakennettu valtavasti sitten viime näkemän.

Lähtöpäivän yönä Ana oli meillä yökylässä. Timppa häipyi heti aamusta, ja me jatkettiin päivällä check outin jälkeen Anan luokse. Ana aikoo asua jonkun aikaa Espanjassa, on vuokrannut asunnon, ja oli jo ehtinyt solmimaan uusia tuttavuuksia sen verran, että hän järkkäsi mulle kyydin lentokentälle.

Hyppäsin koneeseen, karistin vanhan mantereen pölyt jaloistani koneenvaihdon yhteydessä Madridissa, ja lähdin kohti uutta tuntematonta.