Pääkatu joka päättyy mereen, pari sivukatua ja porukkaa jotka on päättäneet tulla tänne viettämään eläkepäiviä. Nuoria surffareita, ei niin paljon kun Santa Teresassa. Maailman iloisimmat koirat löytyy täältä. Upeaa katella kun ne telmii keskenään ja pulahtaa aaltoihin nauraen sitä koiran nauruaan.

El Doradon Sebastian tykästyi mun nimeen. SenhorrAnnterrroRrraudaas ja iloinen hymy aina kun me törmättiin käytävällä. Si, soy yo:) Löysää, laiskaa, joulua kohti.

Musiikki Costa Ricassa on aika jännää. Ite oon paljon musiikkia kuullut ja sitä ymmärrän mutta tää on ihan uutta. Mielettömän kaunista ja haikeaa, erilaista kun koskaan aiemmin kuulemani. Ennenkaikkea haikeaa. Tosi kaunista naisääntä on aika upeaa kuunnella palmupuun alla ja samalla vähän miettiä sitä kotiväkeä ja läheisiä ja kavereita. Taitaa joulunaika vetää vähän, niin, haikeaksi.

Ja kaikki karhut ei kakkaa metsään, sirkuskarhut taitaa tehdä sen porsliinille, tiedoksi. Hyvää joulua.