Panama City, en nyt oikein tiedä mitä sanoa, miten suhtautua. Paljon paljon terästä, lasia ja businesta. Tajuttoman kalliit hinnat rafloissa, samoin taksit, joita joutui kuitenkin aika paljon käyttämään kalliita. Mun hostel oli vielä bisnes-kaupunginosassa, pilvenpiirtäjien saartamana. Toisaalta mentiin mittarilla pariin kertaan vähän raadimpien kaupunginosien läpi. Eipä olisi halunnut olla siellä jalkamiehenä, oli sen verran rankan näköisiä kulmia.

Okei, Casco Viejo, vanha kaupunginosa oli kiva, samaten satama-alue. Panaman Kanava, ei se vaan jätä piintynyttä meriromantikkoa kylmäksi. Oli upea katsella, miten kaksi toisiinsa kytkettyä purkkaria ja niiden perässä suunnaton rahtialus menivät sulusta läpi. Ja vielä kun tiedostaa sen, että kanavan merkitys maailmalle on luokkaa suunnaton.

Ehkä mun olisi pitänyt käyttää muutama päivä enemmän kaupunkiin, ehkä ei. Bocas del Torossa tapaamani italialais-kanadalainen, Panamaan eläköitynyt tenori(!) ohjeisti että pari päivää siellä riittää. Mitenkään sellaiset suurkaupunkifiilikset ei ole olleet missään vaiheessa tätä reissua, ellei nyt jonkun verran Buenos Airesissa.

Mutta kuitenkin, omalla tavallaan viehättävä, ja varmaan toisenlaisissa fiiliksissä pilvenpiirtäjiä ja suurkaupunkimeininkiä osaisi arvostaa ja katsella ihan toisella silmällä.