Samaran bussi lähti pääkadulta kasilta. Apukuski otti etuovella vastaan, kysyin että Samaran bussi? Joo on. Ajeltiin sellainen puoli tuntia ja samainen heppu tuli ottamaan liput ja rahastamaan. Mulla oli lippu ostettuna, kaveri kattoi sitä ja sanoi että ei tää bussi Samaraan mee. No siinä sitä ollaan, jäin seuraavalla bensiksellä pois. Ei niin avuliaalta kundilta kysyin josko se vois soittaa mulle taksin takaisin, pakko kait mennä turistiofficeen tai vastaavaan kyselemään että mitäs nyt. Auto lopulta tuli, kyydissä minä, kuski, kuskin poika ja kaveri. Pyysin sitä kyytiä turistitoimistoon, ja se luvattiin. Kaveri jutteli ajomatkan ajan mukavia kaverinsa kanssa ja päädyttiin lopulta sen pihaan 'Es mi casa'. Aa, okei. Seuraavaksi ruvettiin korjaamaan ikäloppua autoa pihassa. Venaa hetki, niin jatketaan. Mikäs tässä kiiire, valmiissa maailmassa. Seinässä oli iso kyltti että perro peligroso, täällä vartioin minä. Pikkuinen terrieri pärähti iloisena tervehtimään. Kysyin että tääkö on se talonvahti. Kaveri sanoi että ei, se on toi. Maailman isoimmat leuat katteli mua koirankopista. Luojan kiitos että se peto oli vankalla ketjulla kiinni. Koirista kun tykkään niin telmin hetken venaillessa sen pikkukoiran kanssa.

Matka lopulta jatkui, ja kundi heitti mut kylille. Kiitin ja kysyin että mitäs maksaa, Kaveri katteli mua hetken ja sanoi että ei mitään. Pura Vida.

Mennään sinne Samaraan huomenna, mikäs kiire tässä on.