Raftingia Balsa Riverin kuohuissa. Eka kokemus moisesta, eikä jättänyt kylmäksi eikä varsinkaan kuivaksi. Olipa upeaa meloa kosken kuohujen keskellä, välillä pakon sanelemana uida pesukoneessa kun kumivene kaatui, ja välillä opas jekutti meidät kumoon. Upea kokemus, nyt ymmärrän entistä enemmän koskimelojia. Jospa joskus vaikka itsekin koittaisi myös sitä.
Matkalla Tortugueroon bussikuski pysäytti auton tien sivuun. Haluatko mennä kattomaan laiskiaista, sellainen on tossa puussa. Laiskasta veijarista näkyi pikkuisen karvaa kun se vietti elämäänsä siinä puun kyljessä. Pikkuisen se liikahti osoittaen vähäistä elonmerkkiä.
Tortugueroon pääsee vaan veneellä tai lentokoneella, joten bussi jätti mut tunnin venematkan päähän. Mukavata oli hypätä veneeseen ja lähteä pasauttamaan jokea pitkin pikaliipparilla. Maisemat oli upeaa tropiikkia, mikäs siinä oli veneessä istuskella ja nauttia niistä.
Tortuguero ei ole koolla pilattu. Pääkatu betonista, sivukadut maapohjaisia, parit raflat, matkamuistomyymälät ja supermarket. Ei pankkiautomaattia, ei autoja. Ainoat motorisoidut vehkeet veneiden lisäksi ovat poliisin yksi enduroprätkä ja yksi mönkijä, ja yksi siviilin omistama mönkijä. Muuten raskaampi liikennöinti hoidetaan fillareilla joissa on tavarakorit. Porukkaa ei ole paljon. Jonkun verran turisteja ja paikallisia. Rauhallista kuin mikä, yksinkertaista ja maanläheistä.
Tortugueroon tullaan kilpikonnien takia. Ne nousevat tänne rannalle munimaan ja ovat iso nähtävyys. Nyt ei valitettavasti ole sesonki, joten ne jäivät näkemättä. Kävin kuitenkin turtle-luontokeskuksessa kasvattamassa kilpikonnatietouttani. Ovat nekin metkoja eläimiä, ja valitettavasti niinkuin niin monet muutkin eläinlajit, meidän ihmisten takia uhanalaisia.
Costa Rica, välitilinpäätös. Oikeestaan mitään en tiennyt maasta kun tänne tulin. Nyt vähän enemmän. 1949 maa päätti heivata armeijan helvettiin ja laittaa ne massit koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Tuloksena vauras, demokraattinen valtio, jonka pinta-alasta on suojeltua luonnonpuistoa enemmän kuin missään muualla. Kaksi maailman upeinta suussa maistuvaa sanontaa: Pura Vida; sopii joka paikkaan, hyvää elämää. Toivotus tai toteamus. Con mucho gusto hymyn kanssa vastauksena kiitokseen kuulostaa korvaan ihan tosi hyvältä, vielä kun se tulee jokaiselta ihan luonnostaan. Yksi upeimmista maista jossa olen ikinä vieraillut. Okei, tottakai varautuneisuuttakin löytyy. Eulalian pelluqeriassa rouva Eulalia oli myrkyn niellyt, mutta enpä ole ikinä ollut niin taivaallisessa parturissa. Pyhimyksenkuvia ja ristejä seinät täynnä, tuli selväksi että täällä leikataan hiuksia korkeimman nimeen. Olemattomalla espanjalla onnetonta yritystä heittää läppää sulatti tilanteen ja tuloksena oli joko Eulalian ammattitaidon tai hänen yhteytensä korkeimpiin voimiin kyllä niin hienoa jälkeä että vallan kelpasi peilistä ihailla. Ja Eulaliakin suli kuivakkaaseen huumoriin. Lähikaupan paksu, tympeä, kyllästynyt poika selasi kassapäätteellään Rapalan uistinsivuja ja niistä pari sanaa sai kaverin moikkaamaan iloisesti aina kun kävin kaupoilla.
Hieno monipuolinen maa, hienoja ihmisiä. Päivän kruunasi pari erää junnukiekkoa Yle Areenasta ja kanoottiretki joella kaimaanien seassa. Kaimaaneja, iguaaneja, pari pikkukilpikonnaa ja aivan upeaa linnustoa, tukaanin nokkaa, papukaijoja, kingfishereitä, snake birdejä, vaikka mitä. Howlermonkey-lauma kiipeili kikattaen puiden oksistoissa, sademetsää parhaimmillaan. Himaan tullessa uutinen että Suomi on voittanut dramaattisten vaiheiden jälkeen U20:n MM-kultaa! Pura Vida!
Kommentit