Matka meinasi tosin tyssätä jo alkumetreillä. Menin varhain aamulla Seutulaan lähtöselvitykseen. Tiskillä virkailija kysyi koska aion poistua Costa Ricasta. Sanoin reteästi että se on kuule auki, mulla on vain menolippu varattuna vailla sen tarkempia jatkosuunnitelmia. "En voi checkata sua sisään koneeseen ellei sulla ole näyttää mustaa valkoisella koska poistut maasta. Costa Rican turistisäännöt ovat tällaiset" tuli kuivalla nasaaliäänellä. Jumalauta että rupesi kylmäämään! "Noh, sullahan on tässä vajaa parikytminuuttia aikaa ennen kun portti suljetaan".

Läppäri ja nettiyhteys eivät ole varmaan ikinä käynnistyneet niin hitaasti kuin siinä paikassa, siltä se ainakin tuntui. Nopeasti lentohaku auki ja valitsemaan ensimmäinen mieleentuleva vaihtoehto. Eikä tän olisi itse asiassa pitänyt tulla mulle edes yllätyksenä. Muistin sen googlanneeni että Costa Rica vaatii turisteilta myös sen maastapoistumistiedon kun olin aiemmin suunnitellut reissua, mutta onnellisesti näemmä myös unohtanut.

Matka pääsi siis alkamaan, mutta vähän harmitti se, että nyt mun on suunniteltava menoni tuota lentoa silmällä pitäen. Olin ajatellut mennä sen mukaan mitä vastaan tulee ja liikkua mahdollisimman paljon busseilla. Äkkiä ne fiilikset kuitenkin palasivat niiksi mitä pitikin. Tässä sitä taas ollaan, matkalla uusiin seikkailuihiin ja maisemiin!

Kuuma kosteus iski vastaan kun astuin ulos San Josen Juan Santamarian lentokenttärakennuksesta. Olin varannut hostelista kyydin, mutta eihän sitä tietenkään näkynyt. Taksin tyrkyttäjiä oli kyllä hirveä lauma, koitin siinä niiden piirityksessä venata omaa hakijaani koko kropan hikoillessa uudessa ilmanalassa. Kun sitä kyytiä ei kuitenkaan kuulunut niin soitin hosteliini. Sieltä sanottiin että joo, tää kyseinen kuski on tehnyt oharit mutta ei se mitään, hoidetaan sulle uusi. Pääsin kohtuullisen venailun jälkeen lopulta majapaikkaani. Kävi tietysti mielessä noin logistisesti, että jos hostelissa jo tiedettiin että kuski petti niin olishan sen uuden kyydin voinut hoitaa ilman että mun tarttee soittaa siitä. Ylös Suomen aikaan neljän pintaan, perillä paikallista ysin maissa. Aikaero huomioituna sellainen reilu vuorokauden rykäisy, tiesi taas matkustaneensa. Nopea iltapala ja sitten korvalle.

Heräsin reissaamisen jäljiltä myöhään ja kerkesin just ja just aamiaiselle. Sitä alettiin keräillä jo pois, mutta ennätin nappaamaan lautaselle kahvin ja parin paahtoleivän lisäksi ananassiivuja, vesimelonia, mangoa ja jotain tunnistamatonta mutta maukasta hedelmää. Vähän erilaista kuin himassa! Aamiaisen jälkeen oli kiva pötkähtää pation riippumattoon hetkeksi.

Läksin pyörimään lähinurkille, tarkoituksena kävelyn ohella löytää parturi ja adapteri sähkölaitteisiin. Kumpikin onnistui isolla ostarilla. The Last King Barbershopin räppärikolli teki musan pauhatessa hyvää ja viimeisteltyä jälkeä, ja leikkaamisen lopuksi pölläytti vielä päälleni raikkaanimelää metsämansikan tuoksua... Palvelutapahtuma päättyi jämerään kädenpuristukseen ja silmäniskuun.

Hostelini sijaitsee aika hiljaisen ja keskiluokkaisen tuntuisella alueella. Ja tosiaan noita isoja ostoskeskuksia ja liikerakennuksia löytyy pikku kävelymatkan päästä enemmänkin. Vähän vaikeaa hahmottaa mikä tää tienoo oikeastaan on. Jotain kivaa, mutta ei ihan kauhean silmää hivelevää. Luulen että se oikea tai aito San Jose löytyy ihan jostain muualta.

Hostel on joka tapauksessa tosi hyvä, ja henkilökunta ja muut vieraat mukavia.