Olin lähtenyt vähän haikein mielin Buenos Airesista, koska kapunki on mahtava ja nähtävää jäi vielä vaikka kuinka paljon. Mieli muuttui kuitenkin samantien, kun astuin ulos Ushuaian lentokenttäterminaalista. Kirkas auringonpaiste poutaiselta taivaalta, kirpeä ilma, navakka tuuli, meri, lumihuippuiset vuoret. Näky oli kertakaikkiaan tyrmäävä. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun sitä onnellisen idioottimaista naurua ei vain voinut pidätellä.

Majoittuminen hosteliin on minulle uusi kokemus. On siis vähän vaikea sanoa minkä tasoinen Hostel Cruz del Sur on. Ainakin vähän nuhjuinen, rakennusaineena mm. peltiä ja lastulevyä, ja neljän hengen huoneeni on kovin pieni ja ahdas. Sääntöjä on paljon, mm. kengät pitää ottaa jalasta heti ulko-ovella, syödä ja juoda saa ainoastaan ruokailutilassa ja olohuoneessa. Mutta kovin kodikas ja eloisa paikka tämä joka tapauksessa on.

Tein kävelyretken kaupungilla. Keskusta on nopeasti nähty, sillä Ushuaia on aika pieni kaupunki. Se lähtee nousemaan heti satamasta kohti huippuja, joten korkeuseroa löytyy rannasta alkaen. Aikomukseni vuokrata fillari unohtui aika nopeasti.

Yleisvaikutelma on yhdistelmä karuutta, köyhyyttä ja turismia. Kaupungista, rakennuksista ja paikallisista näkyy, että elämä täällä kulkee luonnon ehdoilla. Ihmiset ovat ystävällisiä, autoilijat kohteliaita, ja englantia täällä osataan jopa paremmin kuin Buenos Airesissa. Katukuvassa näkyy melko paljon turisteja, jotka tuovat elannon monelle paikalliselle. Suurin osa Antarktiksen matkoista lähtee Ushuaian satamasta.

Heräsin aamuyöstä asioilleni. Päästelin miestenhuoneessa melko vapaasti niitä ääniä, jotka herrasmies peittää yskäisyllä, ainakin naisten seurassa. Siitähän seurasi välittömästi hysteeristä narua käytävällä. Aamuvirkut kiinalaistytöt pakenivat kikatellen huoneeseensa. Artistina suomalaismies, yleisönä nuoret kiinalaiset, esiintymispaikkana maailman laita. Kuka vielä väittää etteikö pieruhuumori ole universaalia!

Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli veneretki katsomaan Alice Islandin merileijonia ja rock cormoranteja (patagonianmerimetso?, Phalacrocorax magellanicus), les Eclaireursin majakkaa ja rantautuminen Bridges Islandillle. Jouduimme odottelemaan satamassa hetken tuulen laantumista, mutta lopulta pääsimme matkaan aaltoiselle Beaglen salmelle. Matkanteko oli vähän keikuttavaa, mutta eipä tuo näissä maisemissa menoa haitannut. Salmea ympäröi pohjoisessa Argentiinan upeat lumihuippuiset vuoret ja etelässä Chilen vähän tasaisempi rannikko.

Merileijonat olivat upea näky. Siellä ne makasivat rykelmänä pikku saarellaan, ääntelivät hassusti ja haisivat pahalle kun ajoimme tuulen alapuolelle. Emoilla oli paljon pentuja, joilla jokaisella on oma uniikkki kutsumahuutonsa. Linnut pesivät kalliorannalla omana yhdyskuntanaan. On aika mieletöntä olla keskellä maisemia, joita on tähän mennessä päässyt ihailemaan vain tv:n luontodokumenteista.

Teimme kierroksen les Eclaireursin ("valontuoja") majakkasaaren ympäri. Puna-valko-punainen, 22,5 metriä korkea, edelleen toiminnassa oleva majakka varoittaa merenkulkijoita Ushuaian edustan karikkosista vesistä.

Bridges Island on pienehkö, matalan kasvillisuuden peittämä saari salmessa. Teimme kävelyretken pitkin merkittyä polkua, jolta ei saanut poiketa. Opas myös kielsi poimimasta mukaan mitään matkamuistoa luonnosta. On hyvä huomata, että tätä ainutlaatuista luontoa suojellaan ihmisen aiheuttamilta haitoilta.

Loppupäivä menikin kaupungilla kävellen, keittiössä kaasulieden ääressä ja olohuoneen patjoilla istuskellessa, muiden vieraiden kanssa laiskasti rupatellessa.