Kävely on kiva tapa liikkua kaupungilla, oppia tuntemaan kaupungin katuja ja katsella samalla kuhisevaa elämää. Buenos Airesissa on myös toimiva julkisen liikenteen verkosto. Bussilinjoja on niin paljon, että olen päättänyt jättää ne suosiolla paikallisten käyttöön. Pysäkeillä on sitäpaitsi ruuhka-aikaan pahimmillaan aivan valtaisat jonot.

Käytössäni on Sube, ladattava matkakortti jolla matkojen maksaminen toimii mallikkaasti. Käytän paljon metroa, jonka raideverkosto kattaa kivasti kaupungin ydinosat. Kortissa on muuten sellainen vinkeä ominaisuus, että se sallii miinukselle menon kympin edestä. Tämän tulin huomanneeksi kun havaitsin korttini saldon olevan femman verran pakkasella. Kipin kapin siis lataamaan kortille parikymppiä lisää (pari euroa, ja sillä pärjää mukavasti muutaman päivän)

Nähtävää olisi tietysti vaikka kuinka paljon, ja koitan poimia siitä paljoudesta ne kiinnostavimmat kohteet listalleni. Puistoja on todella runsaasti, isoja, kauniita ja hyvin hoidettuja. Olisko siinä muuten yksi syy siihen, että Buenos Aires ansaitsee nimensä. Ilma täällä on nimittäin useista suurkaupungeista poiketen todella raikasta ja hyvää hengittää.

Palacio Rosado

obeliski

flores natales

Lähdin aamupäivällä kävelemään lähinurkilleni, tarkoituksena päätyä ilman kiireitä oppaassa kehuttuun japanilaiseen puutarhaan. Tieni vei ensin Palermo Altoon, kaupunginosani vanhaan puoleen. Matkaoppaassa siihen suhtaudutaan aika nuivasti, mutta muhun se upposi täydellisesti. Matalia rakennuksia, kivoja kahviloita, putiikkeja ja ylipäänsä rentoa tunnelmaa ja ihmisiä. Näkymä poikkesi melkoisesti aiemmin näkemästäni Buenos Airesista. Parturinkin löysin tarpeeseen.

Kävellessä huomasin nauravani ääneen ilman mitään syytä. Mietin miksi, ja päädyin siihen että syy loistofiilikseeni on se, että kaikki se alitajuntainen ja osin pinnallakin ollut stressi tästä isosta matkasta, selviytymisestä ja muutenkin poikkeuksellisesta elämäntilanteestani on hävinnyt. Olen matkalla. Nyt on hyvä olla.

 

Japanilainen puisto ihastutti sapuskaa kerjäävine karppeineen

Ihonhoidosta, minulla on finni. Ei mikään surkea teinidimple, vaan tulehtunut, megalomaaninen, punaisen, valkoisen ja mustan eri sävyissä sykkivä, unta häiritsevä, keskelle poskea puhjennut saatanallinen pallo. Pakkohan siihen oli koittaa löytää helpotusta, aluksi apteekista.

Apteekkireissu ei mennyt varsinaisesti nappiin. Koitin pyytää jotain desinfioivaa, kuivattavaa ihan mitä vaan, jolla sen saisi pois mahdollisimman pian. Koko henkilökuntaa rupesi kummasti kiinnostamaan, mikä se siinä poskessa niin rumana jöllöttää. Onko ötökkä purrut, oletko sairas, mitä? En ole ikinä tullut lisänneeksi espanjankielen sanavarastooni sanaa finni, joten koitin siinä farmaseuttien ympäröimänä naama helakanpunaisena, selkä tuskanhikeä valuen selittää, että tämä on sellainen mitä nuorilla usein on, ei ihan haava mutta no, tiedättehän. 'Aa, akne'. Opin taas uuden sanan.

Piti lopulta käydä polilla, jossa nuori mukava lääkäri kirjoitti antibiootit jotka helpottivat oloa jo parissa päivässä.