Argentiinassa valuutalle on olemassa kaksi eri vaihtokurssia, virallinen ja epävirallinen, blue dollar. Virallisella eurosta saa karkeasti 9 pesoa, epävirallisella noin 15. On siis selvää, että kannattaa välttää rahan nostamista automaatista ja kortin turhaa vinguttamista. Valuutta kannattaa vaihtaa blue dollarin mukaan. Homma on tietysti laitonta, mutta toisaalta niin yleistä ettei virkavalta puutu siihen juuri ollenkaan. Epäviralliseen rahanvaihtoon liittyy omat riskinsä, väärennettyä rahaa on paljon liikkeellä. Kaikki turisti- ja shoppailukadut ovat täynnä rahanvaihtajia, jotka parinkymmenen metrin välein toitottavat 'Cambio, cambio, dollares euros pesos' -mantraansa. Huutelijat eivät suoranaisesti herätä luottamusta, ja onnekseni vuokraisäntäni antoi osoitteen, jossa valuutanvaihdon voi suorittaa ilman huijatuksi tulemisen pelkoa.

Suuntasin siis dollarinippuni kanssa annettuun osoitteeseen. Sieltä löytyi muutama pikkuliike, matkatoimistoa rautakauppaa ja sensellaista. Lupaavimmalta näytti pikku office, jonka nimessä taisi lukea travel bank. Koputin oveen ja kysyin mahdollisuutta vaihtaa valuuttaa. Onnistuu tottakai! Soitat vaan tuon vastapäisen konttorin ovikelloa, he vaihtavat rahaa. Tuon missä on noita lehmiä ikkunassa. Sain lypsettyä nipullisen argentiinan pesoja ongelmitta hyvään kurssiin.

Plaza San Martin on oiva paikka istahtaa alas puistonpenkille hetkeksi, suoda pari ajatusta itse kenraali San Martinille, ja antaa silmän levätä hetken vaikka Edificio Kavanagh'ssa, upeassa art deco pilvenpiirtäjässä joka aikanaan oli Buenos Airesin korkein rakennus. Aikansa mestariteos jolle riitti ja riittää vieläkin ihailijoita ympäri maailman.

Tauon jälkeen jatkoin matkaa Avenue Floridaa pitkin kohti Plaza Mayoa. Florida on kauppakatu, mutta kiva sellainen. Kadun parasta antia olivat Marleyn One love käsinukkebändin esittämänä ja nuori kolli, joka vingutti kitaraansa sellaisella palolla ja taidolla jota harvoin näkee.

Ajatuksenani oli kävellä Floridaa pitkin Plaza del Mayolle, ottaa bisse ja hypätä sen jälkeen metroon kohti kotia. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä aukiolla oli täysi hulina päällä, Rummunpärinää, karnevaalia ja kansanliikettä kerrakseen. Matkustusohjeet vinkkaavat sinällään ihan järkevästi välttämään mielenosoituksia ja väkijoukkojen  kokoontumisia mutta eipä aikaakaan kun olin jo etujoukoissa huutamassa kenraali Alcazaria takaisin valtaan ja kuolemaa tyrannialle.