Puoli viiden aikaan herätys, aamutoimet ja ylös Machu Picchulle. Huonomminkin voisi päivänsä aloittaa.

Machu Picchun historia on vähän hämärän peitossa. Todennäköisesti sen rakentaminen aloitettiin vahvan inka Pachacutin mahtikäskyllä, ja rakentaminen jatkui parin sukupolven ajan. Mutta mitäs historiasta, paikan päällä sitä ei jää liikoja miettimään minkä takia joku päätti rakentaa jyrkän vuoren huipulle juuri tällaisen kaupungin ja miksi. Sitä vaan keskittyy ihailemaan näkemäänsä. Sanatkin on aika vähissä.

Cusco yöllä taksin ikkunasta näytti aika skeidalta paikalta. Ihmiset ja koirat tonkimassa samoja roskiksia kadunvarsien jätekasoista. Päivällä kaikki näytti kuitenkin toiselta. Taksimatka oltiin tehty ihan laitakaupunkia pitkin, ytimessä näytti ihan erilaiselta. Vanha kaupunki, upeita rakennuksia ja muistomerkkejä ajalta ennen ja jälkeen espanjalaisten. Värikkäitä ihmisiä ja katuelämää. Ja se Perulainen keittiö, varmaan Etelä-Amerikan paras. Löysin vielä upean raflan, jonka raaka-aineet tulee omalta maatilalta, taivaallisen hyvää safkaa! Oli tosin vähän noloa syödä kun koko henkilökunta kurkki ovenraosta miten suomipojalle maistuu. Mutta täyden kympin paikka.

Kiitos Etelä-Amerikka, sain sulta paljon. Hasta luego, pikemmin kuin arvaatkaan. Mutta tähän väliin hetken seikkailut Itämeren Valkeassa Helmessä, mun rakkaassa kaupungissani. To be continued.